Haaveri kesäleirillä

Kuten jo edellisessä postauksessa oli puhetta, Nipsulle sattui pieni haaveri orilaitumella viime kesän lopulla. Laitumelta hakuun ei ollut enää kuin kaksi viikkoa aikaa, kun sain puhelun Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton puheenjohtajalta. Nipsun vasen silmä oli mennyt aivan harmaaksi, turvonnut ja se valutti todella paljon rähmää.

Pari tuntia soittelin eri eläinlääkäreille ja muille pitkänlinjan hevosmiehille ja pohdittiin mitä tehdään. Silmä pitäisi tutkia klinikalla, mutta... Lauttakuljetusta ei olisi saanut pariin päivään, emmekä uskaltaneet lähtemään uittamaankaan niin pitkää matkaa: haaverin vuoksi mahdollisesti väsynyt varsa. Eikä ollut tietoakaan onko Nipsu saaressa ollessaan ikinä käynyt uimassa. Omalta eläinlääkäriltämme sain silmävoidetta ja antibioottikuurin, joten hieman riskillä lähdimme silmää hoitamaan. Luultavasti silmään oli tökännyt joku heinä tai oksa, joka oli tehnyt siihen haavan. Haavan tulehduksen oli saattanut aiheuttaa bakteeri tai sieni. Myöskään vaurion syvyyttä silmässä ei tiedetty, joten oli täysi arvoitus miten hoidon kanssa käy. Mikäli hoito olisi väärä, niin se vain pahentaisi tilannetta ja eläinlääkäri jo kertoili jotain silmän poistosta...

Tämän kuvan sain puhelimeeni laidunvahdilta

Hain apteekista lääkkeet ja lähdin ajamaan Rissalan rantaan, josta lähdimme laidunvahdin kanssa moottoriveneellä saareen. Nipsu olikin heti laitumen porteilla vastassa, joten saimme sen heti kiinni ja pääsimme tutkimaan tilannetta. Nipsu ei nähnyt vasemmalla silmällään mitään; ei reagoinut käden heilutuksiin tai muuhun sellaiseen. Onneksi pikku jätkä antoi kuitenkin laittaa silmävoidetta silmäänsä ja pistäminenkin sujui hyvin. Pistämistä oli tosin jo keretty harjoitella aikaisemmin yhden tulehtuneen jalkahaavan kanssa...

Tässä itse ottamani kuva, kun saavuimme katsomaan silmää.

Laidunvahti kävi päivittäin lääkitsemässä Nipsua ja jo kahden päivän päästä hän arvioi silmän näyttävän paremmalta ja näön palautuneen. Mikä helpotus, ehkä hoito olisikin oikeaa! Paraneminen jatkui hyvin ja hevosia saaresta pois haettaessa pari viikkoa myöhemmin ei olisi voinut uskoa, että silmässä olisi mitään ollutkaan! Olin (ja olen toki edelleenkin) niin kiitollinen silmän ja näön pelastumisesta, että päätin palkita laidunvahdin (tai hänen apulais-koiransa) lahjakortilla Mustiin ja Mirriin. Mitään muutakaan en oikein osannut ostaa, kun en tuntenut häntä sen paremmin. Ja jos ei muuta, niin koiran ruokaa ostoslistalla varmasti on.

Hyvin loppui siis tämäkin laidunkesä loppujen lopuksi. Tälle 3-vuotis kesällekin on jo paikka varattuna, saa nähdä mitä tämä kesä tuo tullessaan!