Videot laitumelle laskuista

Löysin tietokoneen uumenista pienet pätkät elävää kuvaa, kun pojat pääsevät tutustumaan toisiinsa. Videot on tosi huonolaatuisia, kuva heiluu ja välillä ei meinaa kuvaajalle osua hepat linssin kohdalle. Mutta ketä kiinnostaa, voi käydä katsomassa seuraavista linkeistä!

Orilaitumelle lasku 2012, Nipsu 1 vuotta

Orilaitumelle lasku 2013, Nipsu 2 vuotta

Haaveri kesäleirillä

Kuten jo edellisessä postauksessa oli puhetta, Nipsulle sattui pieni haaveri orilaitumella viime kesän lopulla. Laitumelta hakuun ei ollut enää kuin kaksi viikkoa aikaa, kun sain puhelun Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton puheenjohtajalta. Nipsun vasen silmä oli mennyt aivan harmaaksi, turvonnut ja se valutti todella paljon rähmää.

Pari tuntia soittelin eri eläinlääkäreille ja muille pitkänlinjan hevosmiehille ja pohdittiin mitä tehdään. Silmä pitäisi tutkia klinikalla, mutta... Lauttakuljetusta ei olisi saanut pariin päivään, emmekä uskaltaneet lähtemään uittamaankaan niin pitkää matkaa: haaverin vuoksi mahdollisesti väsynyt varsa. Eikä ollut tietoakaan onko Nipsu saaressa ollessaan ikinä käynyt uimassa. Omalta eläinlääkäriltämme sain silmävoidetta ja antibioottikuurin, joten hieman riskillä lähdimme silmää hoitamaan. Luultavasti silmään oli tökännyt joku heinä tai oksa, joka oli tehnyt siihen haavan. Haavan tulehduksen oli saattanut aiheuttaa bakteeri tai sieni. Myöskään vaurion syvyyttä silmässä ei tiedetty, joten oli täysi arvoitus miten hoidon kanssa käy. Mikäli hoito olisi väärä, niin se vain pahentaisi tilannetta ja eläinlääkäri jo kertoili jotain silmän poistosta...

Tämän kuvan sain puhelimeeni laidunvahdilta

Hain apteekista lääkkeet ja lähdin ajamaan Rissalan rantaan, josta lähdimme laidunvahdin kanssa moottoriveneellä saareen. Nipsu olikin heti laitumen porteilla vastassa, joten saimme sen heti kiinni ja pääsimme tutkimaan tilannetta. Nipsu ei nähnyt vasemmalla silmällään mitään; ei reagoinut käden heilutuksiin tai muuhun sellaiseen. Onneksi pikku jätkä antoi kuitenkin laittaa silmävoidetta silmäänsä ja pistäminenkin sujui hyvin. Pistämistä oli tosin jo keretty harjoitella aikaisemmin yhden tulehtuneen jalkahaavan kanssa...

Tässä itse ottamani kuva, kun saavuimme katsomaan silmää.

Laidunvahti kävi päivittäin lääkitsemässä Nipsua ja jo kahden päivän päästä hän arvioi silmän näyttävän paremmalta ja näön palautuneen. Mikä helpotus, ehkä hoito olisikin oikeaa! Paraneminen jatkui hyvin ja hevosia saaresta pois haettaessa pari viikkoa myöhemmin ei olisi voinut uskoa, että silmässä olisi mitään ollutkaan! Olin (ja olen toki edelleenkin) niin kiitollinen silmän ja näön pelastumisesta, että päätin palkita laidunvahdin (tai hänen apulais-koiransa) lahjakortilla Mustiin ja Mirriin. Mitään muutakaan en oikein osannut ostaa, kun en tuntenut häntä sen paremmin. Ja jos ei muuta, niin koiran ruokaa ostoslistalla varmasti on.

Hyvin loppui siis tämäkin laidunkesä loppujen lopuksi. Tälle 3-vuotis kesällekin on jo paikka varattuna, saa nähdä mitä tämä kesä tuo tullessaan!

Kesät orilaitumella

Olen tykästynyt todella paljon Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton perinteisiin orilaitumiin. Orilaitumia on kahdessa saaressa, Rahvossa ja Otuksessa. Molemmat sijaitsevat Siilinjärvellä ja niihin on lauttakuljetus Rissalasta, armeijan rannasta. Niinpä oli itsestään selvää, että Nipsu lähti orilaitumelle niin yksi kuin kaksi vuotiaanakin. Orilaidun on edullinen ja voi olla suht huolettomana koko kesän: ei karsinan siivousta tai muutakaan. Ja se paras osuus: varsa saa ikäistään seuraa ja kaikista parasta liikuntaa! Kesä kavereiden kanssa telmutessa epätasaisessa maastossa parantaa lihasvoimaa, koordinaatiota, ketteryyttä ja sosiaalisia taitoja. Tässä kuvakoostetta ensimmäiseltä kesältä:

Lähtötunnelmissa kotipihassa

Lauttamatkalla, Nipsu oikealla edessä

Tutustumista Suomi-poikien kanssa

Haistelemassa ravipuolen tuttavuuksia

Ja tässä viime kesältä!

Kuvista huomaa hyvin, kuinka poni on kasvanut vuoden aikana. Aika komea jätkä! <3 Viime kesänä sattui myös pieni haaveri, mutta jatketaan siitä seuraavassa postauksessa. Joka tapauksessa Nipsu lähtee myös ensi kesänä saareen, jos vaan sinne tulee 3-vuotiaiden porukka.

Nipsun ensimmäinen kesä

Ensimmäisen kesänsä Nipsu viettin emänsä ja Spuge-ruunan kanssa laidun elämästä nauttien. Spuge ( oikealta nimeltään Life Pur ) on minun siskon poni. Sisko on kilpaillut Spugella pääasiassa rataesteitä ja kenttää, mutta nyt tämä symppisruuna on myynnissä ponivuosien loppumisen vuoksi. Mitenkähän Nipsu jaksaa ilman omaa riehumiskaveria..? Pojat ovat olleet yhdessä melkein Nipsun syntymästä lähtien ja monesti näytti, että Lolli-mamma jätti varsan Spugelle vahdittavaksi ja lähti toiseen päähän laidunta yksinään syömään. Muutaman kerran ensimmäisen kesän aikana käytiin myös maneesiin tutustumassa, sillä juuri Nipsun syntymän jälkeen oli pari kylmää ja sateista päivää. Ei viitsinyt vastasyntynyttä varsaa seisottaa laitumella sateessa, joten saivat olla irti maneesissa. Sieltä löytyikin monta jännää asiaa...

Kesän aikana harjoiteltiin tietenkin myös muita hevosen elämään kuuluvia asioita: käytävällä seisomista, päitsien pitoa päässä, kävelyä narun päässä, kavioden nostamista, jalkojen pesua. Tässä Nipsulla päitset ensi kertaa päässä, kamala miten näin pikkuruiset varsa-koon päitset voivatkin näyttää suurilta! Taustalla näkyy myös meidän tallia: perinteiset kalterikarsinat.

Poni noin kuukauden ikäisenä, Todella hankala kuvattava, kun meinaa syliin tulla! <3

Ponin alkutaival

Lolli-mummon jäädessä eläkkeelle, alkoi mielessäni kyteä ajatus omasta varsasta. Talven ajan sitä pohdin ja tutkailin netistä erilaisia poni-oreja. Keväällä meidän luotto eläinlääkäri ultrasi mummelin ja totesi kaiken olevan vielä kunnossa, vaikka Lolli oli jo 20-vuotias. Eläinlääkäri sanoikin, että voi olla hankalaa saada tiineeksi noin vanha tamma, mutta tiinehtyessään odotuskin sujuu varmasti ongelmitta. Sopivaksi oriksi valikoitui kevään aikana  Pionier's Sjoerd, joka on hollantilainen welsh part bred-poni. "Joe" tai "Jorma" on kilpaillut esteillä jopa avoimissa 130-luokissa ja sille on syntynyt yhteensä 37 jälkeläistä. Mummeli tulikin tiineeksi toiseen kiimaan ja odotus aika sujui ilman mitään ongelmia.

Lolli tiineenä, 2011

Asensimme keväällä talliin webbikameran vahtimaan mummelin varsomista ja seurasimmekin sitä tietokoneelta usein kotona ollessamme. Kuitenkin Lolli onnistui varsomaan eräänä yönä meiltä salaa ja aamulla tallista löytyi pieni ruskea varsa, jolla oli pitkät korvat. Syntymäpäiväksi merkattiin 12.6.2011. Aluksi varsa ei osannut imeä, joten lypsin käsin maitoa Lollilta ja juotin vauvan tuttipullosta varsalle. Päivällä ylös päästyään varsa oppi noopeasti juomaan maitoa nisältä, eikä pulloa enää tarvittu. Lolli hoiti varsaa hyvin, eikä myöskään antanut viereisessä karsinassa asuvan ruunan katsellakkaan varsaan päin.

Kuvia ensimmäisen päivän ulkoilulta

                 

Lolli-mummo, ponin emä

Ponin emä, Lolli

Tämä blogi tulee kertomaan pienen ponin elämästä ja edistymisestä ratsun uralla. Poni syntyi kesäkuussa 2011 ja sai nimekseen Nipsu, pitkien korviensa ja ruskean värinsä vuoksi. Itse tykkään muutenkin antaa eläimille piirroshahmojen nimiä, koirani on aika arka ja pienenä hieman vaaleanpunainen, joten hän sai nimekseen Nasu. Jokin oikea nimikin piti ponille keksiä ja se muotoutuikin sitten emän ja isän nimistä. Emä on Lollipop IV ja isä Pionier's Sjoerd (lempinimeltään Joe tai Jorma). Eli jotain makeaa. Tai karkkia. Ja Jormaakin. Lopulta nimi taipui muotoon Candyman Joe ja itse olen kyllä tyytyväinen nimeen edelleenkin.

Uimassa siskon kaverin kanssa, 2010

Tänään ponin emä lähti uuteen kotiin eläkepäiviään viettämään, joten omistan tämän ensimmäisen postauksen Lollipopille (tunnetaan myös Lollina ja mummona). Lolli muutti meille kesäkuussa 1998 kahdeksan vuotiaana, siis kauan ennen mummo-ikää. Itse olin sillä hetkellä yhdeksän vuotias ja Lolli oli minun ja kolmen muun tytön yhteinen poni. Se unelmien täyttymys! Maailman kaunein poni. Lollilla on suvussaan yli puolet arabia, hieman welshiä ja new forestin ponia. Välillä Lolli kävi meidän tuttavaperheen lapsilla pari vuotta, kunnes tuli takaisin siskoni poniksi. Reilu kolme vuotta sitten Lollilla lopetettiin kilpaileminen ja mummo toimi harrasteratsuna ja taas uusien pienten lasten opettajana. Täysiverinen luonne näkyi mummelissa aina, vanhemminten toki älyä ja rauhallisuutta ilmaantui. Tosin äärettömän kiltti poni mummeli oli aina, mahdottoman innokas töihin lähtijä, rehellinen ja ystävällinen sielu.

Lolli opetusmestarina, syksy 2013